Yhdessä tehdään kaikkea

Tennilän ryhmäperhepäiväkoti Onnentuvan askarteluhuoneessa kuuluu iloista lasten puheensorinaa ja naurua. Huoneessa väritetään ja piirretään ahkerasti. Eelis leikkaa värikkäistä pahveista erilaisia kuvioita, joita voi liimata isommalle paperille. Pinja värittää Prinsessa Elsaa ja Niilon traktorista tulee vihreä.
– Meillä on täällä nyt tänä vuonna ollut kahdeksan lasta ja kaksi hoitajaa, kertoo Eija-Liisa Kolu.
Vahvuus on 12 lapselle ja kolmelle hoitajalle.
Ryhmäperhepäiväkoti on vuokralla Tennilän kylätalon entisessä opettaan asunnossa, jossa se on toiminut vuodesta 1999 lähtien.
– Me teemme täällä aivan kaikkea yhdessä, leivomme ja siivoamme jäljet yhdessä. Lisäksi leikimme, väritämme, laulamme ja ulkoilemme paljon. Meillä on todella upeat ulkoilumahdollisuudet ja ihana piha-alue heti ovesta ulos astuessamme, Sirpa Palo kertoo.
Talvisin pääsee myös luistelemaan talkootöinä tehdyllä jääkentällä.

Tenninkäiselle rakennettu maja metsään

Lasten mielestä hoidossa ihan parasta on leikkiminen.
– Onko metsässä kurjaa olla, kysyy Kolu lapsilta.
Yhteen ääneen kuuluu ”jooooo”, mutta Eelis on eri mieltä.
– Ei siellä ole oikeasti kurjaa. Me teemme paljon kävely- sekä eväsretkiä metsään, ja sitten me saadaan rakentaa sinne majoja, Eelis kertoo.
Majoja rakennetaan niin lasten käyttöön kuin metsässä asuvan Tenninkäisen, joka saa käyttää majoja silloin, kun lapset eivät ole paikalla.

Tennilä-Voistion kylät valittiin Päijät-Hämeen vuoden 2023 kyläksi.

Tennilästä löytyy tekemistä

Tennilän kylätalosta löytyy ryhmäperhepäiväkodin lisäksi paljon muutakin. Wellamo-opiston käyttämä luokka on täynnä kangaspuita. Kankaankudonnan lisäksi Wellamo-opisto järjestää jumppaa kylätalolla.
Tennilässä parasta on muun muassa se, että siellä saa olla rauhassa, mutta silti kylä sijaitsee lähellä kaikkea.
– Salpakankaalle ajaa nopeasti, valtatie menee lähellä, Tennilän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kata Ahonen toteaa.
Kauppareissuille pääsee esimerkiksi Lahteen ajaen nopeammin kuin esimerkiksi Ahtialasta lähdettäessä. Vaikka kaupoille täytyykin lähteä muualle, niin Tennilästä löytyy muun muassa tanssilava Santaveräjä, jossa järjestetään kesällä voittajakylän kesäjuhla.
Tennilän Ripeys -urheiluseuran hallinnoima urheilukenttäkin sijaitsee tanssilavan vieressä.
– Muita yhdistyksiä täällä on muun muassa Tennilän metsästysseura, Maamiesseura, Tennilän kyläyhdistys ja Tennilän koulun osuuskunta, joka hallinnoi kylätalona toimivaa entistä Tennilän koulua, kertoo Terhi Hentilä, joka toimii kyläaktiivina.

Kirjastoautoillat lähtivät tarpeesta

Kylätalo on tenniläläisille tärkeä keskus.
– Wellamo-opiston jumpan lisäksi talolla on yhden kyläläisen järjestämää kaikille avointa jumppaa kerran viikossa. Kesäaikana jumpataan Santaveräjällä. Partio, jossa on mukana 11 lasta, kokoontuu myös kylätalolla, silloin kun se ei ole metsässä, Hentilä lisää.
Yksi tärkeä ja kyläläisiä yhdistävä tapahtuma on myös kirjastoautoillat, joissa käy vaihtelevasti perheitä.
– Joskus käy muutama perhe ja joskus saattaa olla kymmenkunta perhettä, kertoo kirjastoautoiltojen ”primus motor” Hentilä.
Ajatus kirjastoautoilloista lähti alun perin siitä, kun Hentilän perheelle tuli lähes aina kiire kirjastoautolle.

– Meillä oli haastavaa ehtiä syömään ennen kuin piti lähteä kirjastoautolle. Sitten totesin, että alan laittamaan pikkaisen enemmän ruokaa ja syödään täällä paikan päällä, Hentilä kertoo.
Kirjastoauto pysähtyy Tennilän kylätalolle iltapäivällä kello 17 joka toinen viikko. Ja joka toinen viikko kello 14.30, jotta ryhmäperhepäiväkodin lapset ehtivät lainaamaan kirjoja.
Pian selvisi, että muillakin oli ollut sama ongelma.
– Olemme pitäneet tämän matalan kynnyksen juttuna, Ahonen toteaa.
Vapaaehtoinen ruokamaksu on 4 euroa annos, jonka voi maksaa oman halunsa mukaan.
Kirjastoautoillat jatkuvat jälleen syksyllä.
– Saimme toimintaan kunnalta avustusta eli syksylle kehitämme toimintaa lisää ja todennäköisesti voimme tarjota ruuan täysin veloituksetta perheille, Hentilä kertoo.
Ruuan valmistaa joko Ahonen tai Hentilä, omien aikataulujensa mukaan.
– Ei se ole sen kummoisempaa, kun omalle poppoolle tekee ruuan joka tapauksessa. Samalla tuo vähän isomman perunapussin, Ahonen sanoo.

Lehmäntuoksu vaihtunut mansikantuoksuun

Ruokaan liittyy myös perinteinen Tennilän puurojuhla, jota aikoinaan eri järjestöt järjestivät vuorollaan.
– Nyt sen järjestämisestä vastaa kyläyhdistys. Puurojuhla on ollut todella suosittu, Ahonen kertoo.
Myös Metsästysseuran joka toinen vuosi järjestämä syyslounas on niin odotettu tapahtuma, että koko kylätalo täyttyy ääriään myöten.
Tennilässä asuu noin 300 asukasta, vahvuutta lisää kesäasukkaat.
– Paluumuuttajia täällä on jonkun verran. Itsekin asuin kymmenisen vuotta muualla opiskelujen vuoksi ja sitten rakensimme tänne kodin, Hentilä kertoo.
Vaikka Tennilä sijaitsee maalla, niin esimerkiksi lehmätiloja ei ole enää.
– Hevostiloja on joitakin, mutta meidänkin lapset käy eläintarhassa katsomassa eläimiä, Ahonen nauraa.
Pääelinkeinona on maa- ja metsätalous, sillä peltoja riittää.
– Tennilästä on tullut vuosien aikana, vähän ehkä vaivihkaa, uusi ”Suonenjoki”. Täällä sijaitsee Marjex Mansikkapaikan eli entisen Koivistoisen mansikkapeltoja, olisiko noin sata hehtaaria, naiset kertovat.
Kesäisin mansikkaviljelmien myötä tulevat poimijat tuovat mukavaa pöhinää kylälle.

Kyläyhdistyksen hallitukseen oli ylitarjontaa

Kyläyhteisö Tennilässä on tiivis, mutta ei suljettu.
– Kaikilla on mahdollisuus osallistua erilaisiin tapahtumiin. Myös uutena asukkaana on helppo tulla ja kynnys on matala.
Jokaiseen talouteen jaetaan tapahtumakalenteri kaksi kertaa vuodessa ja somen kautta löytää myös tapahtumia.
– Mihinkään ei ole pakko osallistua. Omissa oloissakin saa olla. Vaikka kannustamme kaikkia mukaan toimintaan, niin oville ei lähdetä koputtelemaan, nauravat Ahonen ja Hentilä.
Kyläyhdistyksen jäsenmaksu toimii kannatusmaksuna, sen voi maksaa kukin oman halunsa mukaan.
– Periaatteessa jokainen kyläläinen on kyläyhdistyksen jäsen, Ahonen toteaa.
Tennilässä on myös sellainen positiivinen ongelma, että hallitukseen oli enemmän tulijoita, kuin oli tarve.
Talkoolaisiakin ja apua saa aina, kun tarvitaan.
– Tulijoita on kyllä, kun vaan joku järjestää, Hentilä kertoo ja kiittelee ahkeria talkoolaisia niin maalaus- kuin puutalkoissa.

Tennilän Kantreilla juhlistetaan vuoden kylää

Vuonna 2023 Päijät-Hämeen vuoden kyläksi valittu Tennilä juhlii elokuussa voittoaan.
– Kesäjuhlan järjestelyt on hyvällä mallilla. Ehdimme Santaveräjällä muutamat kesäjuhlat jo järjestämään ennen koronaa, joten olemme ehtineet harjoitella, Ahonen kertoo.
Kesäjuhlat kulkevat nimellä Tennilän Kantrit ja järjestämispäivä on 5. elokuuta.
– Ensin ohjelmassa on virallinen osuus, puheet ja palkitsemiset sekä tietysti kakkukahvit, Hentilä kertoo.
Esiintyjinä ja tanssittajina ovat Saska Helmikallio ja Ilpo Kaikkonen.
– Ehkä kyläporukastakin saadaan esiintyjiä, ainakin ryhmäperhepäiväkoti onnentupalaiset esiintyvät. Ja ruuan myyntiin tekee metsästysseura. Me saimme kiellon tehdä tällä kertaa ruokia, nauravat Hentilä ja Ahonen.
Paikalle odotetaan runsaasti osallistujia, sekä tenniläläisiä että tennilämielisiä.
Juhlajärjestelyitä ovat paikalliset yritykset ovat sponsoroineet.
Ja tapahtumia riittää. Syksyllä lavan lähistöllä järjestetään 70-lukuisille hytittömille traktoreille veteraanitraktorien kyntöpäivät.
– Sinne mekin pääsemme Katan kanssa sitten paistamaan pullaa, Hentilä lisää.


Teksti ja kuvat: Outi Sirviö
Kylätalon kuva: Terhi Hentilä

Kunnan tiedottaja kiertää Hollolan kyliä. Kyläkierrokselta syntyy muun muassa blogiteksti ja valokuvia. Koska ihan kaikkia kymmeniä Hollolan kyliä en valitettavasti ehdi kiertämään, niin kuka tahansa kyläläinen voi vinkata, kenen kylään tullaan tutustumaan ja mitä kaikkea teiltä löytyy.
Kyläpäivän aikana teen vierailuja muutamissa kylän kohteissa, se voi olla yhdistys, jonkun koti, mielenkiintoinen tila tai harrastuspaikka. Myös kylien tärkeät paikat (esim. seurojentalot, retkikohteet, nähtävyydet) ja henkilöt ovat aina kiinnostavia.
Ehdotuksia kylistä ja niissä olevista kohteista voit lähettää suoraan: outi.sirvio(a)hollola.fi.
Kerro viestissäsi ehdottomasi kylän nimi, suositeltu käyntikohde ja mahdolliset yhteystiedot. Nähdään kylissä! t. Outi
Julkaistu ensimmäisen kerran: 27.6.2023.

Vastaanotto on todella lämmin ja tervetullut. Ajan Seuralan pihaan, joka on Hämeenkosken keskus ja tärkeä kohtaamispaikka monelle. Keväisenä perjantaipäivänä talon ympärillä käy pieni kuhina. Parkkipaikka on täynnä autoja ja sisällä Seuralassa pölyrätit heiluvat ja ikkunoiden pesijät liikkuvat vauhdikkaasti ikkunalta toiselle.
– Ihan sattumalta oli sovittu tänne samaan aikaan perinteiset kevään siivoustalkoot, ei johtunut vierailijasta, nauravat minua vastaanottamassa olevat Seuralan hallituksen jäsen ja Kosken VPK:n puheenjohtaja Asko Laine, Seuralan ja palokuntalaisten aktiiviseen talkooporukkaan kuuluva Juha Auri sekä 2015 vuodesta lähtien Koski-Seuran puheenjohtajan toiminut Kari Kaivola.
Talkooväkeä ei ole kuulemma ollut vaikea saada mukaan hommiin.
– Täällä kun pidetään talkoita, niin paikalle tulee aina vähintään 15-20 tekijää, Laine kertoo.

Seuralalla on pitkä historia

Minulle kerrotaan, että Seuralan nykyisellä paikalla on sijainnut aiemminkin kyläläisten käytössä oleva rakennus. Vuonna 1890 valmistunut Seurahuone, joka kävi kuitenkin pian vilkkaan yhdistystoiminnan myötä pieneksi, joten tilaa tarvittiin enemmän.
– Vanha rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin nykyinen talo, Kaivola kertoo.
Rakennuksen nykyisiä omistajia ovat muun muassa Kosken VPK ja Hämeenkosken nuorisoseura.
– Lisäksi nykyisiä omistajia ovat myös Hämeenkosken maa- ja kotitalousseura, MTK, Kosken Kuohu ja Hollolan kunta.

Kirjaston pääsee jatkossa myös hissillä

Tänään yli 80-vuotias Seuralalla on siis pitkä historia ja rakennuksesta löytyy monipuolisesti erilaisia toimintoja.
– Hämeenkosken kirjasto on toiminut viime vuoden elokuusta (2022) lähtien Seuralan yläkerrassa, kertoo Kaivola.
Tiloissa, jossa kirjasto nykyään sijaitsee, oli aiemmin kangaspuita. Viime vuonna kirjaston tilat remontoitiin täysin lattioista kattoon. Rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan kirjastoon tulee jatkossa olemaan kulku huonojalkaisemmille ja lastenrattailla kulkeville, sillä yläkertaan rakennetaan hissi.
Uudet kirjaston tilat ovat valoisat ja avarat, vanha kirjastontila oli kuulemma kovin sokkeloinen.
Kirjastosta löytyy tietokirjoille oma tila, lehtien lukupaikka sekä tietenkin ”nettisali” eli asiakaspääte, jolla kuka tahansa voi käydä tekemässä esimerkiksi hakemuksia tai muita tietoteknisiä puuhia.
Lehtien lukutilassa on myös jo järjestetty erilaisia pieniä kokouksia ja esittelytilaisuuksia.

Seurala on Kosken sydän

Palaamme takaisin keskikerrokseen ja remonttia on tehty myös kahviotilassa. Vuonna 2020 uusittiin kahvion katto sekä myyntitiski, joka vaihdettiin kauttaaltaan.
– Värimaailmahan täällä muuttui täysin, keltainen ja vihreä poistui. Halusimme tilalle vuonna 1941 valmistuneen talon alkuperäinen sävymaailma esiin, Kaivola kertoo.
– Tilasta tuli harmoninen ja juhlava, kertoo Rauni Miettinen, joka organisoi Seuralan kahvilaa ja pitopalvelua sekä on myös Hämeenkosken maa- ja kotitalousnaisten aktiivisia toimijoita.
Yhdistysten kannalta Seurala onkin keskeisen tärkeä.
– Tämä on Kosken sydän, Miettinen toteaa.
Seuralan kahviotilassa pidetään niin kesäkahvilaa, kyläkahvilaa kuin kirjastokahvilaakin.
– Joka kuukausi tapahtuu kaikenlaista, erilaisia tilaisuuksia ja yhdistysten omia tapahtumia. Myös juhlakäyttöä talolla on eli Seuralaa voi vuokrata esimerkiksi sukujuhliin tai muihin pitoihin. Pitopalvelu löytyy myös tarvittaessa sekä astiat. Talkoilla tehdään täällä hyvin paljon, Miettinen kertoo.

Hyvin vilkas musiikkipitäjä

Seuralan saliin mahtuu istumaan noin 200 henkilöä ja salissa on kuuelmma erinomainen akustiikka.  
Musiikin kannalta tämä onkin hyvä asia, sillä musiikki on aina ollut, ja oli erityisesti Kosken Verkatehtaan aikana, tärkeä yhdistävä tekijä Hämeenkoskella.
– Tänne tuli ympäri Suomea ja maailmaan suuria musiikkipersoonia esiintymään, kuten muun muassa 15-henkinen jousiorkesteri, myös radion Sinfoniaorkesteri ensimmäinen ylikapellimestari on soittanut täällä, Kaivola kertoo.
Seurala rakentuikin pääosin aikoinaan musiikin pohjalta, sillä Niklander, joka rahoitti suurilta osin rakentamisen, oli kuulemma hyvin innokas musiikkimies.
– Ja kun ei ollut tiloja esittää musiikkia, niin Seurala ratkaisi asian.

Tänäkin päivänä Hämeenkoskella kuullaan runsaasti musiikkia, siitä pitävät huolta muun muassa aktiiviset kuorot. Hämeenkoskelaisia on mukana lisäksi erilaisissa orkesterikokoonpanoissa niin Hollolassa kuin Kärkölässä sekä Hämeenkoskella toimii tietenkin myös perinteikäs Kosken VPK:n torvisoittokunta.
– Konserteissa käy runsaasti kuuntelijoita, kuten erilaisissa näyttelyissä, joita olemme järjestäneet, kertoo Miettinen.
Viime kesänä Seuralassa järjestettiin 500:n kävijän kerännyt hääpukunäyttely ja tänä vuonna juhannuksen jälkeen saliin nousee tilkkutyönäyttely.
Kunnan itsenäisyyspäiväjuhla järjestetään joka kolmas vuosi Seuralassa, viimeksi viime vuonna.
Seuraava isompi projekti Seuralan salissa on päällystää salin tuolit uudestaan.

Koskelaisia ja hämeenkoskelaisia

Saan täydellisen taloesittelyn. Seuraavaksi kuljetaan Seuralan keskikerroksesta portaat alaspäin, alakerroksesta löytyy runsaasti lisää tiloja. Yhtä näistä tiloista hyödyntää
vuonna 1959 perustettu, tällä hetkellä yli 200 jäsenen, Koski-seura, joka kokoontuu perjantaisin alakerrassa pienen käytävän päässä. Käytävä on muuten aiemmin toiminut ampumaratana.
Käytävän varrelta löytyy erilaisia varastotiloja, joita hyödyntävät eri yhdistykset kuten maa- ja kotitalousnaiset.
Vierailuisäntieni puheissa toistuu usein sana “koskelaiset”. Kysyn tästä ja minulle kerrotaan, että Hämeenkosken nimihän oli aiemmin Koski Hl. Nimi muutettiin vuonna 1995 kuntalaisten kesken järjestetyn äänestyksen perusteella. Hollolaan Hämeenkoski liitettiin 1.1.2016.
Kari Kaivola kertoo, että Hollolassa on kaksi perinnepitäjää eli Hämeenkosken pitäjä ja Hollolan pitäjä.
– Me pidempään täällä asuneet kutsumme itseämme koskelaisiksi. Nuorempi polvi taitaa kutsua itseään enemmän hämeenkoskelaisiksi, Kaivola pohtii.
Perinteitä Hämeenkoskella ylläpidetään muun muassa 2. heinäkuuta järjestettävissä Sahtimestaruuskilpailuissa Putulassa.

Kosken VPK jo 127-vuotias 

Pitkät erilaiset perinteet ja etenkin pitkäikäiset yhdistykset ovat yksi Hämeenkosken perusta.
Pääsen vierailulle myös vuonna 1896 perustetun Kosken VPK:n tiloihin. Kosken VPK on Hämeenkosken vanhin yhdistys ja sillä on yhä todella aktiivista toimintaa. Kosken VPK toimii Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana vastaten muun muassa Hämeenkosken palo- ja pelastustoimen ja ensivastetehtävistä.
– Jäseniä on noin 170-180. Kaikki toiminta on täysin talkootyötä, puheenjohtaja Asko Laine kertoo.
Tarkkaa jäsenten määrää on hankala kertoa, sillä Kosken VPK ei kerää jäsenmaksuja.
– Jäseniä on vauvasta vaariin aina 5-vuotiaista ylöspäin, eikäyläikärajaa meillä ole, vanhin veteraani on 92-vuotias, Laine sanoo.

VPK:lla on koulutustilat ja oma varastohalli

VPK:lla on hälytysosaston lisäksi niin säännöllisesti kokoontuva nuoriso-osasto sekä nais- sekä veteraaniosastot. Lisäksi löytyy torvisoittokunta.
– Palokunnan sopimuksessa erityistehtävävänä on muun muassa hälytysmuonitus, jota vireästi toimiva naisosasto hoitaa. Lisäksi naisosastolla on omaa kerhotoimintaa ja kouluttautumista.
Palokunnalle loi aikoinaan tarpeen Verkatehtaan olemassaolo. Myös vuonna 1894 tapahtunut Kaunkorven kylän tulipalo kirvoitti oman palokunnan perustamisajatusta.
– Nämä sekä mylly ja tiivis taajama ovat olleet tärkeitä tekijöitä palokunnan synnylle, Laine kertoo.
VPK:n toiminnassa mukana oleminen on perinteisesti Hämeenkoskella kulkenut “isältä pojalle”.
Kosken VPK:n koulutustilat sijaitsevat Keskustiellä paloaseman yläkerrassa. Vuonna 2003 alettiin rakentamaan Etolaan VPK:lle oma varastohalli Palopesä-nimiselle tontille, jossa säilytetään muun muassa vuokralle annettavia kalusteita, kuten telttoja ja pöytiä.  Palopesän tontilla sijaitsee myös ”Päämaja”, jossa muun muassa veteraaniosasto kokoontuu aamukahveille kerran viikossa.

VPK:n kesäjuhlilla lähes tauoton perinne

Kun toukokuun lopussa vuonna 1896 pidettiin VPK:n ensimmäinen perustava kokous, ensimmäiset kesäjuhlat päätettiin järjestää 30.8.1896.
– Perinne on jatkunut siitä asti lähes taukoamatta. Historiasta ei ole selvinnyt oliko sodan aikana juhlia, mutta perinnetiedon mukaan silloinkin jotain kesäjuhlia järjestettiin miehistön viihdyttämiseksi ja varojen kartuttamiseksi, kertovat Laine ja palokunta-aktiivi Juha Auri.
Ainoastaan korona-aikana kahdet julkiset kesäjuhlat jäivät väliin.
– Kesäjuhlat on koskelaisille suuri tapahtuma ja se on palokuntalaisille iso talkoorypistys, Laine toteaa.
Kesäjuhlien ohjelmaan kuuluu muun muassa markkinat ja sormikoukun MM-kilpailut. Myös Letkupubi on aina auki ja markkinaväkeä viihdyttää orkesteri.
-Sunnuntaina on perinteinen palokunnan juhla marsseineen, Laine kertoo.
Kesäjuhlat päättyvät Seuralan edustalla Letkupubin vieressä palokunnan Viihdeorkesterin konserttiin.
– Konserttikin on toistakymmentä vuotta vanha perinne.
Kesäjuhlien tuottoa käytetään turvallisuusviestintään, koulutukseen ja kaluston hankintaan.
– Ilman talkoohenkeä emme pystyisi kesäjuhlia järjestämään, kiittelevät Laine ja Auri. 

Teksti ja kuvat: Outi Sirviö

Kunnan tiedottaja kiertää Hollolan kyliä. Kyläkierrokselta syntyy muun muassa blogiteksti ja valokuvia. Koska ihan kaikkia kymmeniä Hollolan kyliä en valitettavasti ehdi kiertämään, niin kuka tahansa kyläläinen voi vinkata, kenen kylään tullaan tutustumaan ja mitä kaikkea teiltä löytyy.
Kyläpäivän aikana teen vierailuja muutamissa kylän kohteissa, se voi olla yhdistys, jonkun koti, mielenkiintoinen tila tai harrastuspaikka. Myös kylien tärkeät paikat (esim. seurojentalot, retkikohteet, nähtävyydet) ja henkilöt ovat aina kiinnostavia.
Ehdotuksia kylistä ja niissä olevista kohteista voit lähettää suoraan: outi.sirvio(a)hollola.fi.
Kerro viestissäsi ehdottomasi kylän nimi, suositeltu käyntikohde ja mahdolliset yhteystiedot. Nähdään kylissä!
t. Outi
Julkaistu ensimmäisen kerran: 19.5.2023