Paimelanvuoren luontopolku – 2 km

Jokahiin on oman onnensa seppä 

Paimelanvuoren luontopolku vie sinut maalaismaisen ohi ja kauniin metsän läpi jääkautiselle harjulle, jonka päältä maisemat hakevat vertaistansa. Maisema maalaa näkymän melkein koko Hollolaan. Liekö paikka saanut nimeksensä vuori sinne kiipeämisen tuloksena, sillä vaikka matkaa ei ole pitkästi, nousua reitiltä löytyy reippaasti. Entä löydätkö matkan varrelta sudenkuopan?

Vaikka paikka onkin nimetty vuoreksi, se on kuitenkin oikeammin harju, syntyi viime jääkauden lopulla, n. 12 000 vuotta sitten, jäätikön sulamisvesivirran (jäätikköjoki) kuljettamasta, lajittelemasta ja kerrostamasta sorasta ja hiekasta. Harjuketju, johon Paimelanvuori kuuluu, jatkuu katkonaisena sekä Paimelanvuoren etelä- että pohjoispuolelle. Etelässä se näkyy osin Paimelanlahden itärannalla kohoumina ja jatkuu osittain myös vedenalaisina harjumuodostumina. Etelämpänä vastaan tulee Ensimmäinen Salpausselkä. Pohjoisen suuntaan harju jatkuu katkonaisena lähes Vesivehmaankankaalle asti. Vesivehmaankangas on osa Toista Salpausselkää. Kulkua luontopolulla ohjaa suden kuvalla varustetut puutolpat.  

Salpausselät

Salpausselkien reunamuodostumat ovat ainutlaatuinen, kansainvälisesti merkittävä ja Suomen tunnetuin geologinen kokonaisuus. Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä ovat edustavimmillaan Päijät-Hämeen alueella, ja niihin liittyy täällä kansainvälisesti arvokkaita harjuja. Reunamuodostumat syntyivät jäätikön reunan eteen, jään reunan suuntaisesti, kun reuna pysyi lähestulkoon paikoillaan (ja jopa uudelleen eteni) jääkauden sulamisvaiheen viileämmän ilmastojakson aikana. Paiko Lisäksi reunamuodostumissa on jäätikön kerrostamaa moreenia. Mannerjäätikön reunan vetäytyminen oli alkanut n. 20 000 vuotta sitten (vaihtelee hieman alueittain) ilmaston lämmetessä ja sulamisen kiihtyessä. Mannerjäätikön reuna oli vetäytynyt jo eteläiseen Suomeen, kunnes ilmasto viileni äkillisesti n. 12 800 vuotta sitten. Viileämpää vaihetta kesti n. 1200 vuoden ajan. Kylmä vaihe, nuorempi dryaskausi, on saanut nimensä lapinvuokosta (Dryas octopelata), jonka luonnehtima arotundrakasvillisuus valtasi alaa metsiltä ilmaston viiletessä esim. Keski-Euroopassa.

Varmaa syytä kylmälle vaiheelle ei tiedetä, syyksi on esitetty esimerkiksi Golf-virran heikentymistä. Heikentymisen aiheutti Pohjois-Amerikan jääjärvistä purkautunut kylmä, makea vesi, joka vaikutti merivirtoihin. Usein näihin ilmastonmuutoksiin on useita vaikuttavia tekijöitä, luultavasti tässäkin tapauksessa. Salpausselät syntyivät jäätikön edustalle Baltian jääjärvivaiheessa (Itämeren ensimmäinen vaihe jääkauden lopun jälkeen), kun jäätikön reunan vetäytyminen pysähtyi (ja paikoin uudelleen eteni). Ensimmäinen Salpausselkä syntyi n. 12 300 – 12 100 v. sitten ja Toinen Salpausselkä n. 11 800 – 11 600 v. sitten.

Vaikka viileä jakso sai jäätikön reunan pysymään lähes paikallaan, sulamista kuitenkin tapahtui, erityisesti kesäaikaan. Sulamisvesien mukana kulki soraa, hiekkaa, silttiä ja savea. Jäätikköjoet kerrostivat soraa ja hiekkaa jäätikön reunan eteen Baltian jääjärveen deltoiksi eli jokisuistoiksi. Salpausselät koostuvat pääasiassa vierekkäisistä jäätikköjokien suistoista. Harjut ja Salpausselät ovat osa maaperää, joka on muodostunut kallioperän päälle viimeisimmän jääkauden aikana, pääosin sen loppuvaiheessa. Tutki maaperän syntyä täällä:

Jäätikköjokimuodostumat

Sekä harjut että reunamuodostumat ovat jäätikköjokimuodostumia. Jäätikköjokimuodostumat ovat jäätikön sulamisvesivirtojen, jäätikköjokien, kuljettamasta, lajittelemasta ja kerrostamasta sorasta ja hiekasta koostuvia muodostumia. Jäätikköjokia kulkee sekä jäätikön päällä että sen sisällä ja alla olevissa railoissa ja tunneleissa.  

Harjut syntyivät jäätikköjokien paikoille. Kansankielessä myös reunamuodostumia, tai muitakin kohoumia, kutsutaan usein harjuiksi, mutta tieteellisesti harjut ja reunamuodostumat erotetaan syntytapansa perusteella. Harjuja syntyy, kun jäätikköjokien kuljettamaa ja lajittelemaa soraa ja hiekkaa kerrostuu niiden pohjalle ja jäätikön reunan eteen tunnelien ja railojen suulle. Kerrostuminen tapahtuu, kun jäätikköjoen virtaus jostakin syystä heikkenee. Näin tapahtuu esimerkiksi jäätikköjokien suulla (vrt. joki joka laskee mereen). Jäätikön reunan jatkuvasti vähitellen vetäytyessä jäätikköjokien kohdalle jää kerrostumia, jotka muodostivat pitkiä, jäätikön liikkeen suuntaisia harjuja.  

Harjujen muoto vaihtelee sen mukaan, syntyykö se esim. kapeassa tunnelissa vai jäätikön reunaosien leveiksi auenneissa railoissa.  Harjut voivat myös muodostua perättäisistä erillisistä kummuista.  Harjujen kulku kuvastaa jäätikön reunan perääntymissuuntaa. Suunta on suunnilleen päinvastainen viimeisimpään virtaussuuntaan nähden. Harjujaksot muistuttavat karttakuvassa jokisysteemejä. 

Paimelanlahti ja Vesijärvisäätiö

Paimela sijaitsee Vesijärven Paimelanlahden rannalla. Paimelanvuoren kupeessa kulkee Myllyoja, joka laskee Paimelanlahteen. Sekä Paimelanlahti, että Myllyoja ovat tärkeitä kohteita Vesijärven seurannassa ja hoidossa. 

Pohjavesi

Paimelanvuori on pohjavesialuetta. Pohjavettä on kaikkialla maassa ja kalliossa. Vedenhankintaa varten tärkeimmät pohjavesivarannot ovat reunamuodostumissa ja harjuissa. Sade ja sulamisvedet (paikoin myös järvivesi) suodattuvat paksujen hiekka ja sorakerrosten läpi muodostaen korkealaatuista pohjavettä. 

Sudenkuoppa ja muita muistoja

Paimelanvuoren luontopolun varrelta löydät muinaismuiston, historiallisen sudenkuopan. Paimelan alueella on myös muita muinaismuistoalueita- ja kohteita.