Mitä tehdä, jos hyvä koulutus ei riitä työllistymiseen? June löysi polkunsa mutkien kautta
Joskus voi tuntua, että vaikka löytyy osaamista, koulutusta ja oppiva asenne, niin työnhaku lyö seinään. Näin kävi Junelle. Nyt monien sattumusten kautta, hän työskentelee vakituisessa työssä Hollolan kunnan tietohallintosuunnittelijana.
Junen tarina
Valmistumisen jälkeen June työskenteli pitkään ammattikorkeakoulujen tuntiopettajana ja kouluttajana. YAMK muotoilijaksi opiskellut June täydennys koulutti alan asiantuntijoita, - mutta löysi itsensä työllistymishaasteiden keskeltä.
Valmistumishetki osui keskelle taantumaa, joten alkuvauhdin saanti työelämään tukkosi. Tämä haaste on monelle vastavalmistuneelle tuttu - jos ei heti pääse toivomansa alan töihin kiinni, voi olla hyvin vaikea saavuttaa sitä myöhemmin. Opiskeluaikana Junea oli pyydetty tuuraamaan opetuksessa ja lisätöitä opetusalalla ilmaantui. Alun perin June ei haaveillut opettajan töistä, mutta työelämä imaisi mukaansa. Pohjalla kyti silti toive päästä itse tekemään töitä alansa asiantuntijana.
Toisen haasteen työllistymiseen toi käynnissä oleva työelämän murros. Junen opiskelemat alat olivat ottaneet kovan kolauksen: tekstiiliala oli hävinnyt lähes kokonaan ja graafinen ala sekä painoteollisuus tehostuneet vahvasti. Koulutuksen määrärahojen voimakas leikkaaminen lopetti lopulta myös hänen työnsä kouluttajana.
June aloitti aktiivisen työnhaun tavoitteena aloittaa projekti- tai asiantuntijatehtävissä. Hänellä oli vahva ydinosaaminen, mutta asiantuntijatehtäviin oli vaikeaa työllistyä, kun työkokemusta oli kertynyt lähinnä opetuspuolelta.
Kuntakokeilusta uutta ponnistusta
Kun June siirtyi työllisyyden kuntakokeilun asiakkuuteen, hän sai oman yhteyshenkilön. Junesta parasta oli, kun tukena työnhaussa oli aina sama, aidosti asiantunteva ja asiakkaansa tilanteesta kiinnostunut, työntekijä. June kertoo, että vasta kuntakokeilussa hän koki saaneensa ensimmäistä kertaa apua työttömänä.
Omavalmentaja vinkkasi Junesta kunnan tietohallintoon, jossa todettiin, että Junen osaamiselle sopiva ajankohtainen projekti voisi olla tarjolla. Taloudellista puolta kunnalla helpotti palkkatuki, joka mahdollisti budjetoimattoman työsuhteen - June alkoi tehdä taustatutkimusta kunnan verkkosivujen uudistusta varten. June sekä hänen lähiesimiehensä näkevät, että tässä tilanteessa monta palasta loksahti yhteen sopivaan aikaan: tuore esimies halusi uutta näkemystä, omavalmentaja kannusti Junea hakeutumaan oman ydinosaamisen ulkopuolelle, ja kunnalla oli iso projekti käynnistymässä juuri sopivaan aikaan.
Puolen vuoden työsuhteessa June pääsi hyvin tietohallinnon tehtäviin kiinni, vaikka tehtävät monelta osin olivat uusi. Kun tietohallintosuunnittelijan paikka aukesi, rohkaisi omavalmentaja Junea hakemaan. Kuntaympäristöstä saatu uusi kokemus ja annettu luottamus Junen tekemiseen loivat uskoa, että hän kykenisi ottamaan työn haltuun. June haki, hänet valittiin ja näin vakituinen työ tietohallinnon puolella alkoi. Aikaisemmin toistuvien pätkätöiden kautta työskennelleen Junen kokemus työelämästä on muuttunut: hän viihtyy työssään ja nauttii myös etätyön tarjoamista mahdollisuuksista.
June tunnistaa monelle korkeakoulutetulle tutun haasteen: opinnoista kertynyttä osaamista ei ole helppoa soveltaa työmarkkinoille. On vaikeaa hahmottaa: kuka osaamistani tarvitsee, millaisia töitä uskaltaa hakea ja mitä tällä koulutuksella voi tehdä? Omavalmentajan kaltaista tukiverkkoa ei aiemmin ollut tarjolla, ja ilman kannustusta June ei usko, että olisi tätä paikkaa hakenut. Kuntakokeilun omavalmentajamallissa Junen mielestä juuri jatkuvuus on isoin vahvuus.
Jälkiviisauden ajatuksia työttömyysajasta
June tunnistaa olleensa arka työnhakija - ei tuntunut luontevalta kävellä ovesta sisään ja kaupata itseään töihin. Samalla hän tiedosti, että omalla alalla menestyminen olisi vaatinut vahvaa itsensä markkinoinnin halua tai vaihtoehtoisesti yrittäjäksi ryhtymistä. Kumpikaan ei tuntunut omalta.
Hän olisi toivonut myös psykologista apua työttömyyden jatkuessa: näköalattomuus työpaikan saannista alkaa helposti painaa ja työnhausta voi tulla hyvin masentavaa, jos ei koskaan pääse haastatteluihin. Samoin hän kokee ikäsyrjinnän todelliseksi, vaikkei tästä ongelmasta haluta julkisesti puhua. Näissä oloissa ei ole helppoa pitää yllä uskoa työllistymisen mahdollisuuksiin. Siinäkin hän arvostaa jatkuvuutta ja henkilökohtaisen siteen muodostumista omaan tukihenkilöön.
Työnhakijana on Junen mielestä tärkeää hahmottaa yhteiskunnallinen kokonaistilanne ja ottaa paljon selvää sekä Suomessa vallitsevista, että globaaleista työelämän trendeistä. Se auttaa ymmärtämään, mikseivät kaikki korkeasti koulutetutkaan työnhakijat työllisty. Kun asiat näkee oikeissa mittasuhteissa, tilanne ei pääse nakertamaan itsetuntoa. Toimettomaksi ei pidä työttömyysaikana jäädä: koko ajan kannattaa oppia jotain uutta - vaikka uusi kieli - sekä lukea mahdollisimman paljon. Työttömänä ollessaan June opetteli sekä koodausta avoimessa AMK:ssa, että uutta kieltä.
Esimiehen näkökulma
Esimiehen näkökulmasta Junen saapuminen paikalle osui oivalliseen aikaan. Kunnalla oli tarve tehtävälle, mitä ei oltu osattu ennakoida, eikä sille ollut tekijää. Eläköitymisen kautta vapautuneen paikan tehtävänkuvan nykyaikaistamiselle oli myös korkea aika.
Hakijoita tehtävään oli paljon, mutta Junen työhistoria sekä taidot nousivat selkeästi esiin. Kahdeksan kuukauden palkkatukijakso oli vakuuttanut uuden työyhteisön Junen osaamisestaan. Palkkatuen hyödyntäminen oli ollut talon tuoreelle esimiehelle uutta ja sen helppous ja kätevyys yllätti hänetkin. Rekrytoinnissa ratkaisevat kuitenkin lopulta kompetenssien lisäksi paljon myös ihminen ja hänen motivaationsa tehdä työtä.
Hollolan työllisyyspalvelut
Teksti: Mari Ylä-Uotila
Julkaistu: 27.6.2023
