Ylijäämämaa-ainesten hyödyntäminen

Suunnitelma toimitetaan kirjaamoon vähintään 30 päivää ennen suunniteltua hyödyntämistä ja siinä tulee esittää vähintään seuraavat tiedot:

HYÖDYNNETTÄVÄ MAA-AINES

• hyödynnettävän maa-aineksen alkuperä
  • kaivupaikan sijainti
  • mahdollinen hanke johon kaivu liittyy, hankkeen yhteyshenkilö
• hyödynnettävän maa-aineksen määrä
• hyödynnettävän maa-aineksen laatu
  • maa-aineslaji/-lajit (sora, savi, hiekka, moreeni tmv.)
  • poistetaanko orgaaninen aines (esim. kasvillisuus ja juuristo) maa-aineksen seasta ennen hyödyntämistä
• tiedot hyödynnettävän maa-aineksen pilaantumattomuudesta ja laadunvarmistuksesta
  • onko kaivupaikalla tai sen läheisyydessä mahdollisia pilaavia tekijöitä (esim. maantie, polttonestesäiliö, jätevesien purkupaikka tmv.)
  • tai kiinteistön aiemmasta käytöstä (neitseellinen maaperä, asuinkiinteistö, teollisuuskiinteistö, tiealue tmv.)

HYÖDYNTÄMINEN

• hyödyntämispaikka (osoite, kiinteistötunnus, sijainti kartalla)
• aiottu hyödyntämisajankohta
• syy ja perustelut hyödyntämiselle
• asemapiirros tai vastaava, josta selviää hyödyntämisen laajuus
• tiedot täytön rakenteesta (kerrospaksuus, mahdollinen peittäminen jne.)
• tiedot hyödyntämispaikan lähellä sijaitsevista talousvesikaivoista, lähteistä, vesistöistä

Ympäristöluvan tarpeen arvioinnissa keskeinen arviointikriteeri on, luetaanko hyödynnettävä maa-aines jätteeksi vai ei. Mikäli hyödynnettävä maa-aines katsotaan jätteeksi, tarvitaan hyödyntämiseen ympäristölupa, sillä jätteen käsittely on ympäristöluvanvaraista. Mikäli maa-ainesta ei luokitella jätteeksi, voi hyödyntäminen olla mahdollista ilman ympäristölupaa.

Maa-ainesten jäteluonteen keskeiset arviointiperusteet, joiden nojalla voidaan todeta, että kaivettu maa-aines ei ole jätettä, ovat:

• maa-aineksen sisältämät haitta-ainepitoisuudet eivät aiheuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa
  • haitta-ainepitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot TAI
  • haitta-ainepitoisuus ylittää kynnysarvon, mutta alittaa suunnitellun hyödyntämispaikan taustapitoisuuden
• maa-aineksen jatkokäyttö on varmaa
  • maa-aines toimitetaan kaivupaikalta suoraan käyttökohteeseen eikä sitä välivarastoida pitkään
• maa-aineksen jatkokäyttö on suunnitelmallista, eli sen käytölle on todellinen tarve
  • tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että toimenpide suoritettaisiin joka tapauksessa muilla (esim. ostetuilla) maa-aineksilla, mikäli ylijäämämaita ei olisi saatavilla
• maa-aines voidaan jatkokäyttää sellaisenaan ilman muuntamistoimia
  • muuntamistoimeksi katsotaan sellainen kemiallinen tai biologinen käsittely, jonka tarkoituksena on muuttaa aineksen kemiallisia ominaisuuksia tai muita jäteominaisuuksia siten, että vähennetään jätteestä ympäristölle ja terveydelle aiheutuvia haittoja tai vaaroja
  • pelkkä lajittelu, seulonta, sekoitus, murskaus tai stabilointi eivät ole muuntamistoimia

 

Ympäristöluvan tarpeen arviointiin vaikuttavat jäteluonteen lisäksi ylijäämämaiden määrä, hyödyntämispaikan ympäristöolosuhteet (mahdolliset herkät kohteet kuten pohjavesialueet, vesistöt jne.) ja maa-ainesten tekninen soveltuvuus suunniteltuun hyödyntämispaikkaan.

Ylijäämämaiden jäteluonteen ja sen kautta lupatarpeen arviointi perustuu jätelakiin ja ympäristönsuojelulakiin. Etukäteismenettelyllä huolehditaan paitsi siitä, että hyödyntäminen tapahtuu lainsäädännön mukaisesti, niin ennen kaikkea ehkäistään ympäristön pilaantumista sekä turvataan hyödyntämistä suunnittelevien maanomistajien ja kaivuutöitä operoivien toiminnanharjoittajien selustaa. Mikäli hankkeen lupatarvetta ei ole selvitetty etukäteen, voidaan työt joutua keskeyttämään selvitystyön ajaksi.

Ympäristön pilaantumisen vaara

Ylijäämämaiden läjityksestä voi pahimmillaan aiheutua pohjaveden tai kaivovesien pilaantumista, pohjaveden muodostumisolosuhteiden muutoksia tai esimerkiksi vesistön samentumista tai kiintoaineskuormituksen kasvua, mikäli läjitettävä maa-aines ei esimerkiksi olekaan sijoituspaikkaan soveltuvaa, läjitettävä määrä on liian suuri tai maa-aines sisältääkin merkittävän määrän tai erityisen haitallisia haitta-aineita. Myös orgaanisen aineksen (kuten kasvien ja juuriston) runsas määrä maa-aineksen seassa voi aiheuttaa haasteita, sillä orgaanisen aineksen hajotessa maaperästä kuluu happea.

Ympäristön pilaantuminen voi tapahtua, vaikka läjitys itsessään vaikuttaisi pieneltä ja merkityksettömältä, jos se esimerkiksi kohdistuu jollekin erityisen herkälle alueelle tai maa-aines on merkittävästi vääränlaista sijoituspaikkaan nähden. Ympäristön pilaantuminen on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa ehkäistä ennakolta kuin korjata jälkikäteen. Esimerkiksi pilaantunutta pohjavettä voi olla mahdoton koskaan saada puhdistettua tai virtavesistön menetettyä taimenkantaa palautettua. On hyvä muistaa, että pilaantumisen aiheuttaja on vastuussa pilaantumisen korjaamisesta.

Maa-aineksen soveltuvuus käyttötarkoitukseen

Ympäristön pilaantumisen vaaran lisäksi ongelmia voi koitua siitä, että hyödynnettävä maa-aines ei olekaan käyttötarkoitukseensa soveltuvaa. Tällöin on vaarana esimerkiksi, että tien runko ei kestäkään käyttöä, penger sortuu tai vesi alkaa seisoa maa-ainesten läjityspaikalla. Otettaessa vastaan ylijäämämaita on oltava tarkkana siitä, että vastaan otetaan vain sellaisia maa-aineksia, jotka sopivat teknisten ominaisuuksiensa puolesta paitsi käyttötarkoitukseen niin myös hyödyntämispaikkaan sijainnillisesti. Esimerkiksi runsas orgaanisen aineksen määrä maa-aineksen seassa tai maa-aineksen liian tasainen raekoko voivat heikentää maa-aineksen stabiliteettia. Savipitoinen maa-aines taas läpäisee heikosti vettä, jolloin voi aiheutua vettymisongelmia.