Viime kesänä Hollolan Vähä-Tiilijärvellä oli jälleen voimakas leväkukinta. Sinilevät estivät uimisen heinäkuun lopulta eteenpäin käytännössä koko elokuun. Kukinnan muodostivat samat Dolichospermum-suvun sinilevät kuin vuonna 2018, jolloin järvellä oli massiivinen leväkukinta. Levälaji voi muodostaa myös myrkyllisiä kantoja ja siksi uimareiden kannattaa aina varoa sinileväistä vettä.

Vähä-Tiilijärvi on rehevöitynyt vuosikymmenten kuluessa. Järven ravinteisuus on lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla. Viime kesänä ravinteisuudessa ei havaittu sellaista merkittävää muutosta edelliseen vuoteen verrattuna, mikä selittäisi voimakkaan kukinnan. Leväkukinta kuitenkin kohotti järven typpipitoisuutta, sillä sinilevät voivat sitoa myös ilmakehästä liukenevaa typpeä. Siihen, kuinka paljon levää esiintyy tietyllä ravinnetasolla, vaikuttaa sääolojen lisäksi se, miten tehokkaasti ravinteet kiertävät levien käyttöön. Keskeinen tekijä tässä on järven ravintoverkko.

Hoitokalastusta tehostettava

Vuosien 2019–2020 tutkimuksissa särjen todettiin järvessä runsastuneen ja eläinplanktonin olevan pienikokoista, mikä johtuu kalojen voimakkaasta saalistuksesta. Myös kalojen hidas kasvu viittasi ylitiheään kantaan. Tällaisessa ravintoverkossa ravinteet kiertävät tehokkaasti levien käyttöön, eikä pienikokoinen eläinplankton pysty laidunnuksellaan eli leviä syömällä säätelemään niiden määrää. Tämän vuoksi järvellä aloitettiin hoitokalastus keväisenä kutupyyntinä katiskoilla osakaskunnan voimin. Kehitys oli alkuun hyvä, kunnes kesällä 2021 syntyi erittäin vahva särjen vuosiluokka. Särjen lisääntymispotentiaali on suuri, ja siksi hoitokalastusta on tehostettava.

Rysäkalastus toimi nuottausta paremmin

Viime vuonna hoitokalastuksen tehostamisessa kokeiltiin uusia menetelmiä. Keväällä 2024 pyynnissä oli kolme ammattikalastajan rysää. Saalis oli lähes pelkästään särkeä, ja kilomäärät korkeita. Yhdessä katiskakalastuksen kanssa kokonaissaalis nousi 67 kiloon hehtaaria kohden, mikä oli hyvä lukema. Keväinen kutuaikaan tehty rysäkalastus osoittautui siis hyvinkin toimivaksi menetelmäksi.

Tavallinen nuotta ei järvellä toimi, koska nuotta ottaa mukaansa myös pohjaa laajalti peittävää sammalta. Syksyllä kokeiltiin kurenuottaa, joka valmistettiin kevättalvella 2024 Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksen pyydystalkoissa. Kurenuotta pystytään sulkemaan syvänteen päällä, jolloin voidaan välttää sammalongelma. Nuottaamisesta vastasi Nastolan osakaskunnat ry. Apuna oli myös Lahden kaupungin kenttämiehiä.

Nuotanvetoja tehtiin kaksi. Saalis jäi kuitenkin vähäiseksi. Lämpimän syksyn myötä kalat eivät olleet vielä kunnolla kerääntyneet syvänteeseen. Kaiulla näkyi kaloja matalammilla alueilla, missä ei voinut vetää nuottaa sammaleen ja kivien takia. Nuottaajat havainnoivat myös, että uuden kurenuotan alapaulan painotus oli mahdollisesti liian kevyt, jolloin kalat pääsivät aisan ali karkuun. Pienemmät kalat saattoivat mennä myös hitaasti liikkuvan aisan läpi päätymättä tiheämpään peräosaan. Kurenuotta vaatii siis vielä kehitystyötä.

Myös kemiallisen kunnostuksen edellytyksiä selvitettiin

Koska kesällä oli massiivinen sinileväkukinta kevään hyvästä rysäsaaliista huolimatta, päätettiin Hollolan kunnan kanssa selvittää tarkemmin myös muita järven hoitosuunnitelmassa mainittuja mahdollisia kunnostusmenetelmiä. Yksi sellainen on kemiallinen kunnostus, jossa järven pohjasta vapautuvia ravinteita pyritään sitomaan kemikaalin avulla. Käytetyin kemikaali järvikunnostuksissa on polyalumiinikloridi, joka toimii myös huonossa happitilanteessa, ja on huokeampi kuin Phoslock-kemikaali. Alumiinikloridia on käytetty esimerkiksi Littoistenjärven kunnostuksessa. Ongelmia kemikaalin käytölle Vähä-Tiilijärvellä voi kuitenkin aiheuttaa järven yhteys pohjaveteen. Käytännössä kemikaalikunnostus vaatii tarkat selvitykset ja AVI:n luvan.

Toinen mahdollinen ongelma alumiinikloridin käytölle Vähä-Tiilijärvellä on sen vaikutus pH:hon. Alumiinikloridi aiheuttaa pH:n laskun, toisin sanoen se lisää järven happamuutta, mikä voi olla kohtalokasta järven eliöstölle. Järven oma puskurisysteemi (alkaliniteetti) vaikuttaa siihen, kuinka paljon kemikaalia voidaan kerrallaan lisätä, ennen kuin pH alkaa laskea liiaksi. Tätä selvitettiin syksyllä. Käytännössä järvestä otettiin vesinäyte niistä vesikerroksista, joihin kemikaalia käytettäisiin. Näytteen avulla tehtiin titrauskoe, eli siihen lisättiin alumiinikloridia eri annostuksilla. Samalla seurattiin alkaliniteetin ja pH:n laskua sekä ravinteiden sitoutumista. Näytteenoton ja titrauksen suoritti KVVY Tutkimus Oy. Titrauskokeen tuloksia vertasi laskennallisesti järven fosforivarantoihin VesiEko Oy. Osoittautui, että alkaliniteetti on niin alhainen ja sedimentin fosforivarasto suuri, että kemikaalikunnostus vaatisi hyvin pieniä annostuksia pitkän aikaa, laskennallisesti kymmeniä käsittelyjä ja vuosia. Tällainen erittäin pitkäaikainen hanke ei olisi käytännössä kustannustehokasta.

Mitä seuraavaksi?

Vähä-Tiilijärven tuloksista keskusteltiin syksyllä myös Vesijärven tutkijakokouksessa, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Tutkijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että pääsyy leväkukinnoille on järven ravintoverkossa. Rysäkalastus oli menetelmänä lupaava ja tällä teholla kalastamalla vaikutuksia pitäisi ruveta näkymään kolmessa vuodessa. Keväistä rysäkalastusta kannattaa siis jatkaa. Myös nuottaa voidaan kokeilla uudelleen ensi syksynä, mikäli kalat kerääntyvät syvänteeseen. Kurenuotan alapaula painotettiin juuri uudelleen nyt tammikuun lopulla pidetyissä pyydystalkoissa.

Tutkijat toivat esiin myös sen, että järven petokalat olisi hyvä rauhoittaa kalastukselta kokonaan muutamaksi vuodeksi. Vähä-Tiilijärvellä esiintyvät vain ahven, särki ja hauki, ja rysillä havaittiin yllättäen myös ankerias. Petokalat, eli hauki ja suuret ahvenet vapautetaan aina hoitokalastussaaliista, mutta virkistys- ja kotitarvekalastuksena niitä tiettävästi pyydetään jonkin verran.

Muita hoitosuunnitelmassa mainittuja mahdollisia järeitä keinoja järven kunnostamiselle ovat kemikaalikunnostus Phoslock-kemikaalilla sekä imuruoppaus. Kumpikaan näistä ei ole ongelmaton, vaan vaatii tarkempia selvityksiä. Näitä selvityksiä sekä fosforin vapautumismekanismien tarkempia tutkimuksia voidaan tarvittaessa edistää hoitokalastuksen rinnalla.

Rysäkalastus jatkuu keväällä heti jäiden lähdön jälkeen ammattikalastajan voimin. Samaan aikaan pyynnissä ovat myös osakaskunnan katiskat.

Hoitokalastuksen tehostaminen kevään ja syksyn 2024 aikana toteutettiin osana Hämeen ELY-keskuksen rahoittamaa Vaikuttavuutta vesienhoidon toimenpiteisiin II – hanketta. Lisäksi Vesijärvisäätiö myönsi Vesalan Kalaveden Osakaskunnalle avustusta hoitokalastuksen jatkoon. Kemikaalikunnostuksen titrauskokeet rahoitti Hollolan kunta.

Teksti myös Vesijärvisäätiön sivuilla.

Lisätiedot:
Mirva Ketola
mirva.ketola(at)vesijarvi.fi
p. 044 973 5137