Kello on hieman yli seitsemän aamulla. Syysmyrsky on riepotellut aluetta yön yli, ja yhtäkkiä sähköt katkeavat. Aluksi tilanne ei tunnu vakavalta. Kahvinkeitin ei käynnisty ja koti jää hämäräksi, mutta sähköthän palaavat yleensä nopeasti.
Neljän tunnin kuluttua sähköjä ei kuitenkaan vieläkään ole. Puhelimen akku hupenee, kaupan maksupäätteet eivät välttämättä toimi ja tieto tilanteesta kulkee katkonaisesti. Naapureilta alkaa tulla kysymyksiä kylän puskaradioon: mitä on tapahtunut, kuinka kauan tilanne kestää ja mistä saa luotettavaa tietoa?
Juuri tällaisiin tilanteisiin paneuduttiin kyläturvallisuusryhmien pöytäpeliharjoituksissa, joissa käytiin läpi kuvitteellista pitkäkestoista sähkökatkoa.
Harjoituksen tarkoituksena oli pohtia yhdessä, miten kyläyhteisö toimisi häiriötilanteessa ja mitä asioita olisi hyvä miettiä jo ennen kuin tilanne on todellinen. Kyläturvallisuusryhmien roolina ei ole korvata viranomaisia, vaan täydentää yhteisön varautumista. Ne voivat vahvistaa paikallista yhteistyötä, välittää tilannekuvaa kylältä kunnalle ja viranomaisille sekä lisätä keskustelua turvallisuudesta ja varautumisesta. Ryhmien tarkoitus on koordinoida turvallisuustyötä paikallisella tasolla ja suunnitella ennakkoon häiriötilanteisiin varautumista. Ryhmät ovat avoimia kaikille asiasta kiinnostuneille ikään tai osaamistasoon katsomatta.
Viestintä nousi harjoituksen keskeiseksi teemaksi
Harjoituksen aikana yksi kysymys nousi nopeasti esiin: pitäisikö kyläturvallisuusryhmällä olla oma tiedotusvastaava? Entä mitä kautta tietoa voitaisiin jakaa tilanteessa, jossa osa tavallisista viestintäkanavista ei ole käytettävissä?
Häiriötilanteessa ihmiset tarvitsevat tietoa. Jos sähkökatko pitkittyy, asukkaat haluavat tietää, mitä on tapahtunut, kuinka laajasta häiriöstä on kyse ja mistä saa luotettavaa tietoa. Soittaisitko sinä ensimmäisenä hätäkeskukseen, kysyisitkö naapurilta vai etsisitkö tietoa verkosta? Harjoituksen edetessä pohdittiin myös sitä, mitä tapahtuisi, jos mobiiliverkoissa ilmenisi häiriöitä tai puhelinten akut tyhjenisivät. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousi, miten tieto liikkuisi kylällä ja kuinka asukkaat tavoitettaisiin. Mitä pidempään häiriötilanne kestäisi, sitä suuremmaksi kasvaisi tarve luotettavalle tiedolle ja selkeille toimintatavoille.
Miten ihmiset saadaan kiinnostumaan varautumisesta?
Toinen keskusteluissa esiin noussut kysymys oli vieläkin haastavampi: miten ihmiset saadaan kiinnostumaan varautumisesta silloin, kun elämä sujuu normaalisti?
Harva meistä herää aamulla miettimään pitkää sähkökatkoa, vedenjakelun häiriötä tai maksuliikenteen ongelmia. Silti juuri tällaiset tilanteet voivat vaikuttaa omaan arkeen yllättävän nopeasti. Joskus kyse voi olla laajasta myrskystä, joskus yksittäisestä tapahtumasta omalla kylällä tai omassa kodissa. Normaaliolojen häiriötilanteet eivät aina näytä suurilta uutisotsikoilta. Ne voivat olla esimerkiksi sähkökatko, vesijohtovuoto, tietoliikennehäiriö, pandemia tai kotitaloutta kohdannut tapaturma. Vaikutukset näkyvät kuitenkin nopeasti arjen sujuvuudessa ja turvallisuuden tunteessa.
Harjoituksessa todettiin, että varautuminen ei tarkoita pahimpien mahdollisten tilanteiden odottamista. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että arjen häiriöistä selvitään hieman helpommin. Paras aika miettiä toimintatapoja on ennen kuin niitä tarvitaan. Konkreettiset suunnitelmat, yhteiset keskustelut ja erilaiset harjoitukset rakentavat valmiutta, jota voidaan hyödyntää silloin, kun jotakin odottamatonta tapahtuu.
Entä oma varautuminen?
Keskustelu luontevasti siirtyi pohtimaan myös jokaisen omaa henkilökohtaista varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin. Löytyisikö omasta kodistasi riittävästi juomavettä, ruokaa ja valaistusvälineitä muutaman päivän tarpeisiin? Onko taskulamppu helposti saatavilla? Entä puhelimen varavirtalähde valmiina käyttöön? Moni huomasi harjoituksen aikana pohtivansa omaa kotivaraansa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Samalla heräsi kysymys siitä, kuinka hyvin oma perhe tai lähipiiri tietäisi, miten toimia tilanteessa, jossa sähköjä ei saada palautettua nopeasti.
Yhteisön turvallisuus rakentuu lopulta yksittäisten ihmisten varautumisen varaan. Mitä paremmin jokainen pystyy huolehtimaan itsestään ja läheisistään häiriötilanteen alkuvaiheessa, sitä enemmän yhteisiä voimavaroja voidaan kohdentaa niille, jotka tarvitsevat apua kaikkein eniten.
Keskustelusta käytäntöön
Harjoituksen edetessä sähkökatko pitkittyi tunnista toiseen. Keskustelu siirtyi nopeasti käytännön kysymyksiin. Kuka tarkistaisi, miten yksin asuvat ikäihmiset pärjäävät? Miten tieto kulkisi kylällä? Mistä saataisiin ajantasainen tilannekuva? Entä kuinka pitkään oma kotivara riittäisi?
Harjoitus ei tarjonnut valmiita vastauksia kaikkiin tilanteisiin. Sen sijaan se auttoi tunnistamaan kysymyksiä, joita kannattaa pohtia etukäteen yhdessä. Pöytäpeliharjoitus osoitti, että varautuminen rakentuu yhteistyöstä, yhteisistä toimintatavoista ja jokaisen omasta valmiudesta toimia häiriötilanteissa. Kun seuraava myrsky tai muu häiriötilanne kohtaa, kyläyhteisöllä on jo yhteinen pohja, jolle toimintaa voidaan rakentaa.
Harjoituksessa nousi esiin myös oman varautumisen merkitys. Yhteisön turvallisuus rakentuu lopulta siitä, kuinka hyvin jokainen kotitalous pystyy selviytymään häiriötilanteen ensimmäisistä päivistä omatoimisesti. Siksi turvallisempi kylä rakentuu sekä yhteisistä toimintatavoista että jokaisen asukkaan omasta varautumisesta.
Kotivara auttaa selviämään häiriötilanteissa
Kotivara tarkoittaa varautumista tilanteisiin, joissa arjen peruspalveluissa ilmenee häiriöitä. Sähkökatko, vesihuollon häiriö tai tietoliikenneongelmat voivat vaikeuttaa arkea nopeasti, minkä vuoksi jokaisen kotitalouden on hyvä varautua pärjäämään omatoimisesti ainakin 72 tuntia.
Kotivaraan kannattaa sisällyttää esimerkiksi:
- juomavettä ja helposti säilyvää ruokaa
- taskulamppu ja paristoja
- puhelimen varavirtalähde
- välttämättömät lääkkeet
- paristokäyttöinen radio tiedonsaannin varmistamiseksi
- käteistä rahaa
- hygieniatarvikkeita ja ensiapuvälineitä
Kotivaraa kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja täydentää tarpeen mukaan.
Varautuminen alkaa kotoa. Mitä paremmin kotitaloudet ovat varautuneet häiriötilanteisiin, sitä vahvempi on myös koko yhteisön kyky selviytyä poikkeavista tilanteista. Lisätietoa kotivarasta ja varautumisesta löydät osoitteesta 72tuntia.fi.
Turvallisen arjen kylät Hollolassa -hanke jatkuu vuoden 2026 loppuun ja saa rahoituksensa EU:n maaseuturahastosta. Hankkeessa mukana olevat kylät ovat Paimela, Miekkiö, kirkonseutu ja Hämeenkoski.
Tea Sissonen, hankekoordinaattori, Hollolan kunta
