Ensimmäisten viikkojen aikana päivittäiset kävijämäärät ovat vaihdelleet 100 kävijän molemmin puolin, ja heinäkuun puolelle saavuttaessa suosio ei juurikaan ole osoittanut laantumisen merkkejä.
Heinäkuu on tunnetusti kunta-alalla lomakuukausi, kun virastot ja monet kunnan palvelut hiljenevät. Tästä syystä myös liikennepuiston aukioloajat ovat heinäkuussa kesäkuuta suppeammat, sillä kesätyöntekijät eivät voi olla töissä ilman vakituisen henkilöstön läsnäoloa.
Liikennepuiston toteutus tapahtui pikaisella aikataululla, ja näin ollen puiston palvelumuotoilu tehtiin nopeasti. Allekirjoittanut tunnustaa sortuneensa, jos nyt ei karkeaan, niin pienimuotoiseen arviointivirheeseen, kun kuvittelin, että kesätyöntekijät voisivat aamuisin ja iltapäivisin pitää puistoa yksin auki muutaman tunnin. Kesäkuun vauhdikkaat viikot osoittivat, että näin ei voida toimia, jos mielitään varmistaa se, että liikennepuiston käyttö on kaikille turvallista. Liikennepuisto on siis 29.6. alkaen elokuulle asti auki arkisin kello 9–15.
Liikennepuistosta saatu palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista ja kiittävää, mutta soraääniäkin on kuultu. Pienten lasten ja lapsiperheiden lisäksi liikennepuiston ovat löytäneet myös vähän vanhemmat lapset, jotka viettävät kesälomaansa kuntakeskuksessa seikkaillen. Alle kouluikäiset lapset ja yläkouluikään ehtineet ”kunttiksen” Vataset ja Kankkuset eivät luonnollisesti ole se kaikista turvallisin kombinaatio verrattain pienen liikennepuiston tasa-arvoisiin risteyksiin ja kiertoliittymiin. Ehtipä joku nuorisoporukka hetkellisesti varastaa yhden polkuauton liikennepuistosta, mutta onneksi auto palautui lähes yhtä nopeasti kuin se oli napattu. Kuntalaisilta on tullut paljon toiveita, että kesätyöntekijät puuttuisivat enemmän hurjastelevien nuorten ajotyyliin ja yleiseen käytökseen.
Vapaa-aikapäällikkönä katselen vapaa-aikapalveluiden lapsille ja nuorille suunnattuja palveluita ensisijaisesti viranhaltijan näkökulmasta, mutta usein näkökulmaan sekoittuu myös kasvattajan näkökulma, sillä kotoa löytyy jo teini-ikään ehtinyt tytär ja optimi-liikennepuistoiässä viipottava kymmenenvuotias pojankoltiainen.
Kasvattajana pyrin olemaan salliva, ymmärtävä ja rakastava, mutta tarpeen vaatiessa rajat asettava. Samaa sallivaa ja rajoittavaa linjaa olen sittemmin hyödyntänyt lasten ja nuorten kanssa työskennellessäni. Joku saattaisi nimittää lähestymistapaani ”keppi ja porkkana” -metodiksi. Ei ihan joka asiasta naputeta lapsille, mutta jos aihetta tulee, niin tehdään rajat selviksi.
Kun nyt olen seurannut liikennepuiston elämää ja hulinaa muun työn ohella kesäkuun ajan, huomaan jälleen kerran, että meillä aikuisilla olisi melkoisesti työmaata opettaa kylämme lapset kunnioittamaan sääntöjä, ottamaan muut huomioon ja arvostamaan kanssaihmisiä.
Heitän tässä samalla haasteen myös palautetta antaville aikuisille. Sen sijaan, että annetaan palautekanavan tai kunnan chatin kautta kehitysehdotuksia kesätyöntekijöiden koulutuksesta nuorten kohtaamiseen, puututaan itse. Ei raivolla tai kiukulla, vaan asiallisesti huomauttamalla.
Annan käytännön esimerkin: Pesäteatterin ensi-iltaa vietettiin torstaina 25.6. Heinsuon suppanäyttämöllä. Monisatapäinen kesäteatteriyleisö nautti esityksestä, mutta viereisen Heinsuon koulun kentälle saapui ensimmäisen näytöksen aikana mopopoikia, jotka ajattelemattomuuttaan kaasuttelivat alitehoisilla tossumopoillaan koulun pihassa. Kun väliaika alkoi, menin rauhallisesti sanomaan pojille, että tuossa vieressä olevassa teatterimontussa parhaillaan kolmesataa ihmistä yrittää katsoa näytelmää ja kuunnella musiikkia, mutta teidän pillipakareiden pörinä peittää taide-elämyksen melko kokonaisvaltaisesti. Pojat olivat ymmärtäväisiä, pahoittelivat ja taluttivat (!) moponsa kauemmaksi, eikä sen jälkeen esityksessä enää pörinää kuultu kuin kohtauksessa ja kaiuttimista, niin kuin ohjaaja oli sen suunnitellut.
Oireilevia, sikailevia ja huonosti käyttäytyviä nuoria on ollut olemassa aina ja tulee olemaan vastedeskin. Hyvänen aika, olenhan itsekin ollut sellainen – tosin siitä on jo tovi aikaa. Kaahailevat tai paikkoja sotkevat nuoret hakevat rajoja. Meidän aikuisten tehtävä on asettaa niitä rajoja. Ihan jokaisen. Koko kylä kasvattaa.
Lassi Puodinketo
vapaa-aikapäällikkö
